Voi ei, on päässyt lipsahtamaan pidempi väli kirjoittamisessa. Mutta siihen on hyvä syy, sillä koulu on vienyt multa viime aikoina hurjasti vapaa-aikaa. Onneksi tilanne on rauhoittumaan päin :)
Mennessäni ensimmäiselle luokalle mä unohdin Teemun, surullista. Sain koulussa paljon uusia kavereita, mutta eniten mä vietin aikaa mun, jo ennestään tutun, naapurin Juulian kanssa. Me kuljettiin ja leikittiin aina kaksistaan välituntisin. Meillä oli niin hauskaa omien leikkiemme ja juttujemme kanssa, etten mä edes tainnut kiinnittää huomiota luokkamme poikiin. Oikeastaan ihan hyvä, sillä tuntuu hurjalta ajatella, että ekaluokkalainen "tuhlaisi aikaansa" poikien perässä juostessa.
Mutta mennessäni toiselle luokalle tilanne muuttui ;)
torstai 29. maaliskuuta 2012
lauantai 17. maaliskuuta 2012
Hieman materiaalia postauksiini
Sain aikaiseksi haettua varastostamme pari kenkälaatikkoa, joissa on kaikki mun vanhat päiväkirjat. Melkein alkaa kauhistuttamaan, kuinka ahkerasti sitä on joskus tullut kirjoiteltua kaiken maailman asioista. Näiden oikeiden päiväkirjojen lisäksi mulla on vielä muutama Demi-kalenteri, joihin oon jokaisen päivän kohdalle kirjoittanut päivän tapahtumia lyhyesti.
torstai 15. maaliskuuta 2012
Päiväkoti -ajan ihastukseni, osa 2
Minun ja Teemun hauskoista hetkistä leikkikentällä ei hirveästi saa juttua, sillä me emme nähneet kovin usein, ja me todella olimme lapsia (!), eikä mulla ole jäänyt mieleen kuin juuri ne tapahtumat, mitä olen täällä jo kertonutkin ja mitä aion tässä postauksessa kertoa.
Kaikista hassuinta/söpöintä, mitä minulle ja Teemulle sattui lapsena, oli se, kun sanoimme menevämme isona toistemme kanssa naimisiin :DD Voi meitä... Eipä sitä lapsena voi ymmärtää kaikkea, mitä suustaan päästää.
Meillä oli hauskaa niin kauan kuin olimme päiväkoti-ikäisiä. Mutta sitten alkoi koulu. Teemu asui kaupungissa ja minä vähän matkan päässä syrjäkylällä, joten aloitimme koulutiemme eri kouluissa. Kuulostaapa surulliselta, suorastaan traagiselta.
Sellainen oli (hyvin) pelkistetty tarina minun ja Teemun ajasta päiväkodissa. Mutta meidän "juttumme" ei vielä loppunut tähän, sillä Teemun ja minun tiet kohtaavat vielä ;) Kirjoitan vanhemmasta minusta ja vanhemmasta Teemusta sitten, kun sen aika tulee.
Kaikista hassuinta/söpöintä, mitä minulle ja Teemulle sattui lapsena, oli se, kun sanoimme menevämme isona toistemme kanssa naimisiin :DD Voi meitä... Eipä sitä lapsena voi ymmärtää kaikkea, mitä suustaan päästää.
Meillä oli hauskaa niin kauan kuin olimme päiväkoti-ikäisiä. Mutta sitten alkoi koulu. Teemu asui kaupungissa ja minä vähän matkan päässä syrjäkylällä, joten aloitimme koulutiemme eri kouluissa. Kuulostaapa surulliselta, suorastaan traagiselta.
Sellainen oli (hyvin) pelkistetty tarina minun ja Teemun ajasta päiväkodissa. Mutta meidän "juttumme" ei vielä loppunut tähän, sillä Teemun ja minun tiet kohtaavat vielä ;) Kirjoitan vanhemmasta minusta ja vanhemmasta Teemusta sitten, kun sen aika tulee.
keskiviikko 14. maaliskuuta 2012
Teemu, päiväkoti -ajan ihastus
Niin hassulta kuin se kuulostaakin, niin kyllä, mä ihastuin ensimmäisen kerran jo ollessani vasta päiväkodissa :D Tämä poika, sanotaan vaikka Teemu, ei ollut samassa perhepäiväkodissa kuin minä. Me tutustuimmekin läheisellä leikkikentällä, jossa kävimme ulkoilemassa samaan aikaan.
Teemu oli samanikäinen kuin minä. Hänellä oli tummat hiukset ja suklaanruskeat silmät, jotka näyttivät tuikkivan, vaikkei aurinko paistanutkaan.
Muistan, että leikimme aina kahdestaan ollessamme leikkikentällä. Me keinuimme kiikuissa vierekkäin, laskimme liukumäkeä ja temppuilimme kiipeilytelineessä. Meillä oli aina tosi hauskaa. Ja voi sitä harmistuksen määrää, kun joko heidän päivähoito-ryhmänsä tai meidän lähti leikkikentältä pois! (Voi juma ku alkaa naurattaa tää muistelu...)
Sit mä muistan, että Teemu kirjoitti mulle kirjeen kerran, harmi ettei se ole enää tallessa. Mä kirjoitin Teemulle kirjeen takaisin, jonka mä annoin sille, kun seuraavan kerran satuimme leikkikentälle samaan aikaan. Oli niin suloista antaa se kirje Teemulle ;D
No jos nyt totta puhutaan, niin siinä kirjeessä, jonka mä Teemulle annoin, oli vain paljon Pocahontas -kiiltokuvatarroja. Että eipä siinä paljon kirjoittamista ollut. En varmaan edes osannut kirjoittaa vielä tuolloin.
Päiväkodissa ollessani juuri nuo leikkikenttä -hetket Teemun kanssa olivat parhaita. Niitä hetkiä en voi muistella hymyilemättä.
Minun ja Teemun päiväkoti -ajoista kirjoitan vielä ainakin yhden postauksen. Lisää pikku-minäni "rakkaustarinoita" on siis tulossa :)
Teemu oli samanikäinen kuin minä. Hänellä oli tummat hiukset ja suklaanruskeat silmät, jotka näyttivät tuikkivan, vaikkei aurinko paistanutkaan.
Muistan, että leikimme aina kahdestaan ollessamme leikkikentällä. Me keinuimme kiikuissa vierekkäin, laskimme liukumäkeä ja temppuilimme kiipeilytelineessä. Meillä oli aina tosi hauskaa. Ja voi sitä harmistuksen määrää, kun joko heidän päivähoito-ryhmänsä tai meidän lähti leikkikentältä pois! (Voi juma ku alkaa naurattaa tää muistelu...)
Sit mä muistan, että Teemu kirjoitti mulle kirjeen kerran, harmi ettei se ole enää tallessa. Mä kirjoitin Teemulle kirjeen takaisin, jonka mä annoin sille, kun seuraavan kerran satuimme leikkikentälle samaan aikaan. Oli niin suloista antaa se kirje Teemulle ;D
No jos nyt totta puhutaan, niin siinä kirjeessä, jonka mä Teemulle annoin, oli vain paljon Pocahontas -kiiltokuvatarroja. Että eipä siinä paljon kirjoittamista ollut. En varmaan edes osannut kirjoittaa vielä tuolloin.
Päiväkodissa ollessani juuri nuo leikkikenttä -hetket Teemun kanssa olivat parhaita. Niitä hetkiä en voi muistella hymyilemättä.
Minun ja Teemun päiväkoti -ajoista kirjoitan vielä ainakin yhden postauksen. Lisää pikku-minäni "rakkaustarinoita" on siis tulossa :)
tiistai 13. maaliskuuta 2012
Hei
Yhtenä yönä:
Avomieheni nukkui jo vieressäni, mutta minä en saanut nukuttua. Katselin miestäni ja ajattelin olevani todella onnellinen, kun minulla on hänet. Meillä on kaikki perusasiat hyvin: Meillä on yhteinen asunto, koira, minä opiskelen ja miehellä työpaikka.
Aloin miettiä, miten tähän tilanteeseen on tultu. Matkan varrelle on mahtunut paljon tapahtumia, sekä ihastus jos toinenkin. Kuulostaa hassulta, mutta sainkin siinä samassa ajatuksen kertoa teille ihastuksistani, jotka esiintyivät päiväunissani jatkuvasti ennen mieheni tapaamista. Idea tuntui hauskalta, ja niinpä minä ajattelin, että tätä on pakko kokeilla. On hauskaa muistella menneitä, ja minulta löytyykin kasapäin vanhoja päiväkirjoja, jotka ovat pullollaan juttuja elämäni ihastuksista. Eli juttujen ei ainakaan ihan heti pian pitäisi loppua kesken!
Hienoa, jos joku saa iloa tulevista kirjoituksistani täällä. Vieläkin parempaa olisi, jos joku saisi lohdutusta tilanteeseen, jossa ihastus on vain yksipuolista. Minulla on siitä nimittäin kokemusta!
Tervetuloa seurailemaan muisteloitani :)
Avomieheni nukkui jo vieressäni, mutta minä en saanut nukuttua. Katselin miestäni ja ajattelin olevani todella onnellinen, kun minulla on hänet. Meillä on kaikki perusasiat hyvin: Meillä on yhteinen asunto, koira, minä opiskelen ja miehellä työpaikka.
Aloin miettiä, miten tähän tilanteeseen on tultu. Matkan varrelle on mahtunut paljon tapahtumia, sekä ihastus jos toinenkin. Kuulostaa hassulta, mutta sainkin siinä samassa ajatuksen kertoa teille ihastuksistani, jotka esiintyivät päiväunissani jatkuvasti ennen mieheni tapaamista. Idea tuntui hauskalta, ja niinpä minä ajattelin, että tätä on pakko kokeilla. On hauskaa muistella menneitä, ja minulta löytyykin kasapäin vanhoja päiväkirjoja, jotka ovat pullollaan juttuja elämäni ihastuksista. Eli juttujen ei ainakaan ihan heti pian pitäisi loppua kesken!
Hienoa, jos joku saa iloa tulevista kirjoituksistani täällä. Vieläkin parempaa olisi, jos joku saisi lohdutusta tilanteeseen, jossa ihastus on vain yksipuolista. Minulla on siitä nimittäin kokemusta!
Tervetuloa seurailemaan muisteloitani :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)